Keskustelun saattoi alkuun Sirkku Latomaa. Vilkkaan keskustelun jatkoksi pohdittiin tavoitteita ensin pareittain ja sen jälkeen neljän hengen ryhmissä. Tavoitteena oli löytää keskeiset kehittämistavoitteet ja visiot oppilaan äidinkielen opetukselle.

 I Lähiajan realistisista tavoitteista nousivat esille seuraavat:

Opettajien pätevöittäminen ja sen jälkeinen virkojen vakinaistaminen

 Pätevöittämiselle on olemassa hyvät toimintamallit, mutta se edellyttää yhteistyötä kuntajärjestäjien ja yliopistojen kesken ja harvinaisempien kielten aineenopintojen osalta yliopistojen kansainvälistä yhteistyötä.

 Opettajien jatkuva täydennyskoulutus opetussuunnitelmatyössä, eriyttämisessä, uusien opetusvälineiden käyttämisessä ja oppimateriaalin laatimisessa

 Täydennyskoulutus takaa opetuksen laadun, ja sen avulla opettajat voivat toimia yhteistyössä muiden äidinkielen opettajien kanssa ja saada hyvä käytänteet kiertoon. Opetussuunnitelmien kehittämistyö ei toteudu ilman täydennyskoulutusta.

 Oppilaiden äidinkielten arvostuksen ja näkyvyyden lisääminen

 Suuri osa osallistujista kannatti oppilaan äidinkielen arvosanan merkitsemistä oppilaan lukuvuositodistukseen.

 Kielten näkyvyys kouluissa, kirjastoissa ja muissa kokoontumistiloissa luo monikielisen ja –kulttuurisen ympäristön, jolla on itseisarvoa ja joka antaa eri kielten puhujille myönteisen viestin kielen arvostuksesta.

 Euroopan kielipäivän ja erilaisten kielitapahtumien järjestelyissä kouluissa oppilaan äidinkielen opettajien panos tuo tapahtumiin lisäarvoa ja lisää oppilaiden osallisuutta.

 Opetusjärjestelyiden kehittäminen ja uusien toimintamallien etsiminen

1.       Oppilasryhmän taitotaso määrittää ryhmäkokoa; jos ryhmä on hyvin eritasoinen ja opetus vaatii paljon eriyttämistä, ryhmäkoko voisi maksimissaan olla kahdeksan oppilasta. 

2.       Alueelliset tasoryhmät Espoossa ovat toimiva ratkaisu, ja mallia voidaan hyödyntää muuallakin.

3.       Varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen olisi saatava alueellisia oppilaan äidinkielen opettajia, jotka kiertäisivät päiväkodeissa ja toimisivat yhteistyössä myös huoltajien kanssa äidinkielen merkityksen ymmärtämiseksi kodeissa. Alueelliset opettajat toimisivat yhteistyössä kouluissa opettavien äidinkielen opettajien kanssa, ja näin luotaisiin jatkumo varhaiskasvatuksesta kouluun.

4.       Ensimmäiseltä luokalta alkavan A 1 –kielen opetus voisi toimia yhdistettynä ko. kieltä äidinkielenään puhuvien opetuksen kanssa

5.       A1 -arvosanan suorittaminen oppilaan äidinkielessä tehdään mahdollisiksi useissa kielissä (kiina, viro, venäjä…) – mikäli kieltä ei tarjota A 1 –kielenä koulussa.

II Vapaat visiot tulevaisuuden tavoitteista liittyivät samoihin asioihin, mutta tavoitteet asetettiin korkeammalle.

Kaikkien opettajien pätevöittäminen, työaikaresurssien lisääminen, kaikkien lasten äidinkielen opetuksen järjestäminen samaan aikaan tulivat esille tavoitteissa.

Todistusarvosana ja mahdollisuus suorittaa yo-koe omassa äidinkielessä nousivat esille.

Monikielisyyden aitoa arvostusta, kulttuuritietoutta oppiaineena ja koulujen sekä yhteiskunnan kielitietoisuuden lisäämistä toivottiin.

Opetushallitukselta toivottiin tukea oppimateriaalityöhön ja oppimateriaalien hankintaan.

Kaksikielinen erityisopetus nähtiin vaihtoehtona nykyisille erityisopetusratkaisuille.

Vanhempien aktivoiminen ja kodin ja koulun yhteistyö katsottiin tärkeäksi, sillä kodin rooli äidinkielen kehittymisessä ja tukemisessa on ratkaiseva.

 
materiaali