ESPOON KAUPUNKI
OPETUS- JA KULTTUURITOIMI
SUOMENKIELINEN KOULUTUSKESKUS
Eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien 6-vuotiaiden yksikkökohtainen opetussuunnitelma
TUKIMATERIAALI
1. Toiminta-ajatus
2. Oppimisympäristö
3. Täsmennetyt kasvatus- ja oppimistavoitteet
3.1 Kieli ja vuorovaikutus
3.2 Suomi toisena kielenä
3.3 Oppilaan äidinkieli
3.4 Matematiikka
3.5 Etiikka ja katsomus
3.5.1 Etiikka
3.5.2 Kulttuurinen katsomuskasvatus
3.5.3 Uskontokasvatus
3.5.4 Elämänkatsomustietokasvatus
3.6 Ympäristö ja luonnontieto
3.7 Terveys
3.8 Fyysinen ja motorinen kehitys
3.9 Taide ja kulttuuri
3.9.1 Kuvataide
3.9.2 Musiikki
3.9.3 Ilmaisutaito
3.9.4 Kädentaidot
4. Pedagoginen toteuttaminen
5. Erityistä tukea tarvitsevat lapset
6. Eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvat lapset
7. Yhteistyö
7.1 Yhteistyö muun varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa
7.2 Yhteistyö kotien kanssa
7.3 Yhteistyö henkilöstön kanssa
7.4 Oppilashuolto
7.5 Yhteistyö muiden tahojen kanssa
8. Esiopetuksen järjestäminen yhdistetyissä ryhmissä
9. Lapsen esiopetuksen suunnitelma
10. Lapsen kehittymisen ja oppimisen seuranta ja arviointi
11. Esiopetuksesta annettava todistus
12. Toiminnan arviointi ja kehittäminen
Valmistavan opetuksen tavoitteena on edistää oppilaiden tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa tarvittavat valmiudet perusopetukseen siirtymistä varten. Valmistavan opetuksen pääpaino on kaikilla oppilailla suomi toisena kielenä opiskelussa. Yhdessä suomi toisena kielenä -opetuksen kanssa oppilaan oman äidinkielen opetus vahvistaa oppilaan monikulttuurista identiteettiä ja rakentaa pohjaa toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Opetus noudattaa soveltuvin osin esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita.
Vähän tai ei lainkaan koulua käyneiden maahanmuuttajalasten ja -nuorten oppimissuunnitelmassa tavoitteet asetetaan siten, että oppilas saa omalta tasoltaan lähtevää opetusta. Opetuksen pääpaino on suomi toisena kielenä -oppimisen ohella niissä perusasioissa, jotka tukevat arkitilanteissa selviytymistä, kotoutumista ja oppijan identiteetin kehitystä. Luku- ja kirjoitustaidon opettelemiseen on varattava riittävän pitkä aika.
2. Oppimisympäristö
Tavoitteena on luoda innostava ja kannustava oppimisympäristö, joka tukee oppilaan itsetunnon kehittymistä ja koululaiseksi kasvamista. Hyvä vuorovaikutus sekä oppilaiden että oppilaiden ja aikuisten välillä on tärkeää. Opetushenkilöstön tehtävänä on suotuisten oppimistilanteiden luominen. Erilaiset ryhmätaitoja harjaannuttavat leikit, vuorovaikutustehtävät sekä mm. draamakasvatus tukevat oppilaan ryhmätyötaitoja ja edistävät hyvän vuorovaikutuksen syntymistä
Oppimisympäristöä muokataan mahdollisuuksien mukaan oppimista tukevaksi ja sitä laajennetaan myös koulun muihin tiloihin. Kieliympäristön ja kirjallisuuden merkitys on valmistavassa opetuksessa olevalle lapselle suuri. Orastavan luku- ja kirjoitustaidon vaalimiseksi on koulukirjasto hyvä varustaa erityisellä huolella ja lasten kiinnostusta kuunnellen.
Oppimisympäristönä käytetään myös koulun piha-aluetta sekä ympäristöä.
3. Täsmennetyt kasvatus- ja oppimistavoitteet
Valmistavan opetuksen pääpaino on kaikilla oppilailla suomi toisena kielenä -opiskelussa. Yhdessä suomi toisena kielenä -opetuksen kanssa oppilaan oman äidinkielen opetus vahvistaa oppilaan monikulttuurista identiteettiä ja rakentaa pohjaa toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Opetus noudattaa soveltuvin osin esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita.
Muiden oppiaineiden opetuksessa noudatetaan myös soveltuvin osin esiopetuksen tai perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Opiskelun lähtökohtana pidetään oppilaan ikää sekä hänen hallitsemiaan tietoja ja taitoja, joiden pohjalta hänelle laaditaan henkilökohtainen oppimissuunnitelma. Sisältöjä suunniteltaessa on otettava huomioon kunkin oppiaineen keskeinen käsitteistö, työtavat ja välineet.
3.1. Kieli- ja vuorovaikutus
Luku- ja kirjoitustaidon omaksumiseen ja varmentamiseen on varattava riittävän pitkä aika.
Valmistavan opetuksen pääpaino on suomi toisena kielenä opiskelussa. Opetuksen tavoitteena on antaa tarvittavat valmiudet suomen kielessä perusopetukseen siirtymistä varten.
Opetus noudattaa soveltuvin osin esiopetuksen tai perusopetuksen suomi toisena kielenä
- opetussuunnitelmaa.
3.2 Suomi toisena kielenä
Kuusivuotiaiden valmistavassa opetuksessa maahanmuuttajalapsen kielen kehittymiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Hyvän suomenkielen hallinnan edellytyksinä ovat oman äidinkielen hallinta ja tavoitteellinen oppiminen. Ryhmässä tapahtuvan toiminnan lisäksi hänellä on mahdollisuus opiskella suomen kieltä sekä ohjatuissa pienryhmätilanteissa että luonnollisissa viestintätilanteissa suomenkielisten lasten ja aikuisten kanssa. Kuusivuotiaiden valmistavassa opetuksessa suomen kielen opetus ja lapsen äidinkielen oppimisprosessit nivoutuvat kaikkiin esiopetuksen sisältöalueisiin.
Kuusivuotiaiden valmistavassa opetuksessa käytettävät työtavat harjaannuttavat eri kieli- ja kulttuuriryhmistä tulevia lapsia kielen käytön eri toimintoihin, kotouttavat suomalaiseen kulttuuriin ja totuttavat vertailemaan suomalaista kulttuuria muihin kulttuureihin.
6-vuotiaiden valmistavassa opetuksessa tavoitteena on huolellinen kielen kehityksen arviointi ja maahanmuuttaja- tai paluumuuttajaoppilaan suomen kielen taidon järjestelmällinen vahvistaminen. Opetuksessa kiinnitetään erityistä huomiota oppilaan kaksikielisen identiteetin kehityksen tukemiseen sekä koulunkäyntivalmiuksien vahvistamiseen.
Kieli on ajattelun ja ilmaisun väline. Kielen avulla lapsi jäsentää ympäröivää maailmaansa, ilmaisee tunteitaan. Oppilas saa eväitä kielen oppimiseen, sen perustaitojen vahvistamiseen sekä ajatteluun käsitteiden, satujen, mielikuvituksen ja leikin avulla. Luetun kuunteleminen antaa oppilaalle mahdollisuuden kehittyä vähitellen hyväksi kuuntelijaksi, puhujaksi, lukijaksi ja kirjoittajaksi. Samalla lapsi oppii ymmärtämään ohjeiden kuuntelemisen merkityksen. Kaikki puhumistilanteet ovat lapselle sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ja kasvattavat sanavarastoa ja edistävät käsitteiden omaksumista.
Kielellisen tietoisuuden kehittymistä tuetaan kielellä leikkien, loruillen ja riimitellen sekä tutustuen monipuolisesti kirjoitettuun kieleen. Oppilas saa kokemuksia siitä, että puhuttu kieli voidaan muuttaa kirjoitetuksi ja kirjoitettu kieli puheeksi. Tavoitteena on herättää ja lisätä hänen mielenkiintoaan suullisen ja kirjoitetun kielen havainnointiin ja tutkimiseen. Tarkastelun kohteina voivat olla erilaiset tekstit, lauseet, yksittäiset sanat, tavut, kirjaimet ja äänteet oppilaalle mielekkäässä yhteydessä. Täten luodaan pohja luku- ja kirjoitustaidon oppimiselle. Kielellistä perustaa vahvistetaan asioiden nimeämisen harjoittelulla, käsitteiden ryhmittelyllä, luokittelulla, harjoittamalla ylä- ja alakäsitteitä, sekä aikaan, paikkaan, tilaan ja suuntiin liittyvien käsitteiden varmentamisella.
Lukutaidon alkeita opetellaan äänteiden ja kirjainmerkkien vastaavuutta harjoittelemalla. Oppilasta innostetaan käyttämään kaikkia aistejaan oppimisen apuna. Lorut ja laulut auttavat muistamaan äänteitä ja kirjaimia. Oppilas kuuntelee ja tuottaa äänteitä sekä vähitellen harjoittelee yhdistämään niitä. Erilaiset liikuntaleikit ja koskettelumateriaalit tukevat myös oppimista. Kirjainmuodot ovat esillä luokassa ja niitä tutkitaan päivittäin. Oppilaalle annetaan mahdollisuus oman oivalluksen avulla oppia lukemaan.
Kirjoittamiseen tutustutaan kirjainleikkien, -pelien avulla, kirjainmuotoja tutkien ja harjoitellen sekä saduttamalla. Lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen apuna käytetään mahdollisuuksien mukaan myös mm. tietokonetta.
Lukeminen avaa oven kirjallisuuteen. Päivittäiset lukutuokiot ovat tärkeä tekijä matkalla kirjallisuudesta nauttimiseen ja myöhemmin oman lukuinnostuksen heräämiseen. Ääneen luetusta tekstistä keskusteleminen kehittää oppilasta ymmärtävään lukemiseen ja kuuntelemiseen. Luokan omassa kirjahyllyssä tai koulukirjastossa on oppilaalle sopivaa katseltavaa ja luettavaa. Oppilaiden kanssa tutustutaan myös kirjastoon. Siellä harjoitellaan lainaamista, kirjoista huolehtimista ja kirjastokäyttäytymistä.
Vuorovaikutustaitoja oppilas kartuttaa keskustelemalla, kuuntelemalla, kyselemällä sekä kertomalla omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Häntä rohkaistaan ilmaiseen oma mielipiteensä ja tunnistamaan ja nimeämään omia tunteitaan vuorovaikutustilanteissa. Oppilas saa kokemuksia kuulluksi tulemisesta ja kuuntelemisen tärkeydestä. Ryhmässä oppilaat voivat harjoitella vuorovaikutustaitoja improvisoimalla, leikkimällä, kertomalla mm. kuvista, kuvasarjoista, juonellisia tarinoita ja satuja sekä tekemällä pieniä esityksiä. Kieli on leikin työkalu.
Oppimisen tukena käytetään erilaisia leikkejä, oppimispelejä, rakentelumateriaaleja sekä soveltuvia oppi- ja tehtäväkirjoja ja muistiharjoittelua. Erityisopettajan antamassa tukiopetuksessa voidaan paneutua kunkin oppilaan lukemis- ja kirjoittamisvalmiuksien kehittämiseen ja mahdollisten luki-vaikeuksien löytämiseen.
3.3 Oppilaan äidinkieli
Kuusivuotiaiden valmistavassa opetuksessa lapsen äidinkielen opetuksen tavoitteena on ajattelun kehittyminen, sosiaalisten suhteiden muodostuminen, sekä itsetunnon ja persoonallisuuden ehyt kasvu. Keskeisellä sijalla on lapsen ilmaisukielen ja -rohkeuden lisääntyminen sekä omien näkemysten ja mielipiteiden esittäminen. Kulttuuriryhmän ominaispiirteiden mukaan joko kerrottu tai kirjoitettu satu- ja tarinaperinne ovat keskeistä aineistoa.
Oman kulttuurin tukemisen tarkoituksena on, että lapsi tulee tietoiseksi oman etnisen ryhmänsä kulttuuriperinnöstä ja oppii arvostamaan sitä. Kulttuuria tukevan esiopetuksen päämääränä on omanarvontuntoinen, kulttuuristaan, taustastaan ja kielestään ylpeä, yhteiskuntaan integroitunut kaksikielinen ja -kulttuurinen lapsi, joka aikuisenakin kykenee säilyttämään yhteydet omaan kulttuuriinsa ja siirtämään omaa kulttuuriperintöään lapsilleen.
3.4 Matematiikka
Matematiikan opetuksen tärkeimpänä tavoitteena on herättää oppilaassa myönteinen suhtautuminen matematiikkaan ja kehittää hänen matemaattista ajatteluaan. Matematiikan lähtökohtana käytetään oppilaalle tuttuja asioita ja ilmiöitä. Matematiikka kehittää omalta osaltaan oppilaan loogista päättelykykyä, erilaisten luovien ratkaisumallien etsimistä ja täsmällisten käsitteiden ymmärtämistä.
Matematiikan opetuksen keskeinen lähtökohta on tilan kokemuksellinen ja visuaalinen hahmottaminen. Opetuksessa tuetaan oppilaan tila- ja sijaintisuhdekäsitteitä. Oppilas orientoituu ensin tilaan itse kokien ja havainnoiden ja sitten myös paperilla työskennellen. Oppilas tekee tarkkoja havaintoja arkipäivän maailmasta, esineistöstä ja kuvista ja kielellistää niitä. Hän luokittelee ilmiöitä, esineitä, kuvailee, vertailee ja sarjoittaa käyttäen monenlaisia konkreettisia välineitä esim. kuvia, palikoita, helmiä, tikkuja tai kiviä. Hän näkee yksinkertaiset muutokset, kielellistää niitä ja kehittää muistiaan. Yhdessä keskustelemalla edetään kohti täsmällistä matemaattisten käsitteiden oppimista.
Lukumäärän käsitettä selvitetään oppilaalle. Lukualueeseen 1-10 tutustutaan konkreettisesti etsien ja kuvallistaen lukumääriä itsestä ja ympäristöstä. Oppilas opettelee itse tuottamaan sekä tunnistamaan erilaisia lukumääriä. Pysyvyyttä, lukujonotaitoja ja laskemista oppilaat opettelevat erilaisin pelein, leikein, välinein sekä harjoittelemalla luettelemista pienemmästä suurempaan ja suuremmasta pienempään. Oppilaalle vakiinnutetaan oikean ja vasemman käsitettä.
Oppilaat tutustuvat rahaan ja lukusuoraan.
Matematiikkaan kuuluvat myös lukusymbolit, joiden oikein kirjoittamista oppilas harjoittelee. Hän harjoittelee numeromerkkejä ensin kosketellen ja tunnustellen, vasta tämän jälkeen voidaan harjoitella niiden kirjoittamista paperille. Kirjoitussuuntaan kiinnitetään huomiota. Oppilas opettelee yhteen - ja vähennyslaskun perusteita konkreettisin välinein, näin häntä pohjustetaan käyttämään lukusymboleita ja matemaattisia merkkejä.
Geometrisiin muotoihin tutustuminen aloitetaan tarkastelemalla aluksi tuttuja arkipäivän ilmiöitä. Oppilas tutustuu erilaisiin geometrisiin perusmuotoihin esim. neliöön, ympyrään ja kolmioon, etsien niitä ympäristöstään ja sen jälkeen itse eri tavoin tuottaen. Hänen kanssaan keskustellaan perusmuodoista ja häntä ohjataan nimeämään ne täsmällisin matemaattisin käsittein.
Mittaamista oppilas opettelee arvioimalla eri aistien avulla sekä erilaisilla mittavälineillä. Mittaamisen periaatteita pohjustetaan aluksi epästandardeilla mittavälineillä (esim. askeleet, kepit, kipot, kämmen jne.). Oppilas järjestää ja vertailee tuloksia konkreettisen materiaalin avulla. Oppilas opettelee tuntemaan vuoden- ja vuorokauden aikoja, kellonaikoja, viikonpäiviä ja kuukausia.
Opetuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, että oppilas saa omakohtaisia kokemuksia kolmiulotteisesta tilasta ja hän oppii ymmärtämään keskeiset suhdekäsitteet ylhäällä, alhaalla, edessä, takana, välissä, rivissä, jonossa jne. oman kehonsa kautta. Hän hahmottaa oman kehonsa osia ja osaa siirtää esim. pallon eteensä, ottaa askelia takaperin jne. Lisäksi oppilas oppii orientoitumaan myös tasossa eli paperilla. Hän tietää, mikä on ylhäällä, alhaalla, keskellä jne. myös toimiessaan kaksiulotteisessa maailmassa.
Matematiikan perussisällöt opetetaan toimintamateriaalien avulla. Tällaisia materiaaleja ovat helmet, palikat, kivet, leikkieläimet, loogiset kokoelmat ym. Matematiikan kuvallistaminen voi seurata toimintamateriaalivaihetta tai ne voivat kulkea myös lomittain. Samoja asioita, joita on tutkittu esineillä, tarkastellaan myös kuvista. Oppilas oppii itse tekemään pieniä matematiikan piirroksia ja tutkimaan valmiita kuvia sekä löytämään niistä matemaattisia sisältöjä.
Opettelussa maltetaan edetä kiirehtimättä ja seurataan, että oppilas on omaksunut matemaattista ajattelua ennen kuin siirrytään kirjoittamaan matematiikkaa symboleilla eli numeroilla.
3.5 Etiikka ja katsomus
Etiikka ja katsomuskasvatus pitää sisällään eettistä ja kulttuurista katsomuskasvatusta, uskontokasvatusta sekä elämänkatsomustietokasvatusta. Painopiste on eettisessä ja kulttuurisessa kasvatuksessa. Huoltajilla on oikeus valita oppilaalle uskontokasvatusta tai vaihtoehtoisesti elämänkatsomustietokasvatusta tai muuta korvaavaa opetusta.
3.5.1 Eettinen kasvatus
Eettinen kasvatus sisältyy kaikkeen toimintaan ja on koko ryhmälle yhteistä. Sen tehtävänä on opettaa lasta oikeudenmukaisuuteen, yhteisöllisyyteen ja suvaitsevaisuuteen. Tavoitteena on opettaa yhteisvastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Se toteutuu parhaiten arkipäivän eri tilanteissa, jotka virittävät eettisiin pohdintoihin. Oppilasta ohjataan pohtimaan hyvän ja pahan eroa, anteeksipyytämistä ja -saamista sekä oman ryhmän yhteisiä että koulun sääntöjä. Leikit, sadut ja draama auttavat ymmärtämään erilaisia tunteita. Eettisellä kasvatuksella tuetaan oppilaan kykyä hyväksyä erilaisuutta.
3.5.2 Kulttuurinen katsomuskasvatus
Kulttuurinen katsomuskasvatus tutustuttaa oppilaan juhlapyhien perinteeseen ja hyviin tapoihin. Kukin lapsi tuo arvokkaan kulttuurisen lisänsä ryhmään. Oppilaan kasvua tuetaan kodin vakaumusta ja arvoja kunnioittaen. Kulttuurinen katsomuskasvatus on myös kaikille yhteistä. Jokainen oppilas tuo mukanaan oman kotinsa kulttuurista perinnettä. Hyvät tavat välittävät myös aineksia omasta kulttuuristamme.
3.5.3 Uskontokasvatus
Uskontokasvatusta toteutetaan juhlapyhiin liittyvinä teemoina sekä koulun ja seurakunnan yhteisissä tapahtumissa. Uskontokasvatuksen tavoitteena on käsitellä uskontoon liittyviä sisältöjä ja tutustua uskonnollisiin juhliin. Sen puitteissa käsitellään myös ihmisen koko elinkaari erilaisine perhejuhlineen. Uskontokasvatuksen tavoitteena on tuoda turvallisuuden tunnetta ja toivoa sekä antaa rohkeutta pohtia eettisiä arvoja.
3.5.4 Elämänkatsomustietokasvatus
Elämänkatsomustietokasvatus syventää ja laajentaa eettisen kasvatuksen aihealueita. Opetuksessa otetaan huomioon myös uskonnoton näkökulma. Keskeistä ovat ihmissuhteet, kulttuuri-identiteetti, ihmisen suhde luontoon ja yhteisöön. Tässä yhteydessä käsitellään suvaitsevaisuutta, kohtuullisuutta, oikeudenmukaisuutta, vastuuta, reiluutta, hyväntahtoisuutta, rohkeutta ja huolenpitoa.
3.6 Ympäristö – ja luonnontieto
Luonto- ja ympäristökasvatuksen tavoitteena on herättää oppilaassa halu tutkia ja suojella ympäröivää luontoa sekä lähiympäristöä. Oppilas tutustuu lähiympäristöön liikkuen ja retkeillen siellä eri vuodenaikoina. Tavoitteena on, että hän oppii ymmärtämään ja arvostamaan niin luonnonympäristöä sekä rakennettua ympäristöä, niiden tarjoamia monenlaisia mahdollisuuksia. Lähiympäristöstä muodostuu oppilaalle tuttu ja turvallinen leikki- ja tutkimuspaikka, jossa hänellä on mahdollisuus positiivisiin elämyksiin yksin ja yhdessä muiden kanssa.
Luonto- ja ympäristökasvatuksen teemoja valittaessa otetaan huomioon oppilaan kiinnostus ja aikaisemmat kokemukset. Aihealueita voivat olla mm. ihminen, eläimet, liikenne, maa, avaruus ja luonnonilmiöt eri vuodenaikoina. Oppilas tekee havaintoja ja päätelmiä käyttäen kaikkia aistejaan. Luokittelemalla, vertailemalla, kuvailemalla, pohtimalla ja mittaamalla oppilas opettelee muodostamaan käsitteitä, tekemään johtopäätöksiä ja ymmärtämään luonnonilmiöiden syy- ja seuraussuhteita. Oppilas harjoittelee havaintojensa ja tutkimustulostensa muistiin merkitsemistä ja hänelle tarjotaan tilaisuuksia esitellä omia tutkimustuloksiaan mm. piirtäen, kertoen ja näyttäen. Kestävän kehityksen periaatetta tehdään tutuksi mm. kierrätyksen ja lajittelun keinoin. Näin autetaan oppilasta sisäistämään oman vastuunsa ympäristön hyvinvoinnin ylläpidossa.
3.7 Terveys
Terveyden ja hyvinvoinnin merkityksestä keskustellaan oppilaiden kanssa ja näin ohjataan ja opastetaan häntä ymmärtämään oman toimintansa vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. Hyvät toveri- ja aikuissuhteet sekä onnistumisen kokemukset luovat perustan oppilaan henkiselle hyvinvoinnille. Oppilasta opastetaan ottamaan vastuuta omasta turvallisuudestaan noudattamalla annettuja ohjeita sekä koulussa, lähiympäristössä että liikenteessä. Oppilaan terveellisiä ruokailutottumuksia tuetaan ja häntä ohjataan noudattamaan hyviä ruokailutapoja. Häntä kannustetaan huolehtimaan asianmukaisesta pukeutumisesta sekä päivittäisestä henkilökohtaisesta hygieniastaan. Liikkuminen ja levon tarpeen tunnistaminen on myös oppilaalle tärkeää.
Oppilaalle painotetaan liikennesääntöjen merkitys ja häntä opastetaan kulkemaan liikenteessä aina niiden mukaisesti. Oppilaalle tähdennetään ryhmän yhteiseen liikkumiseen sovittuja sääntöjä noudattamista. Turvallista liikenteessä kulkemista harjoitellaan retkillä, sekä liikuttaessa erilaisilla liikennevälineillä erilaisissa liikenneympäristöissä. Retkillä sekä pienten oppi- ja toimintatuokioiden avulla perehdytään mm. vesillä ja jäällä liikkumiseen ja siellä ilmeneviin mahdollisiin vaaratilanteisiin. Keskustellaan oppilaiden kanssa sähkön ja tulen oikeasta käytöstä. Oppilasta opetetaan toimimaan mahdollisuuksien mukaan oikein myös pienissä tapaturmatilanteissa.
3.8 Fyysinen ja motorinen kehitys
Riittävä ja monipuolinen liikunta tukee oppilaan tasapainoista kasvua, kehitystä ja terveyttä. Ohjatun liikunnan lisäksi oppilaalle annetaan mahdollisuus omaehtoiseen liikuntaan ja leikkiin. Liikkumisen ja leikin avulla oppilas saa myönteisiä osallistumisen kokemuksia ja hänen fyysinen kuntonsa sekä kehon hallintansa ja motoriset perustaitonsa vahvistuvat. Liikuntatilanteet tarjoavat oppilaalle tilaisuuden energian purkamiseen ja erilaisten sosiaalisten taitojen harjoitteluun, kuten oman vuoron odottamiseen, tilan antamiseen toisille, aloitteellisuuteen sekä onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Oppilasta ohjataan toimimaan reilun pelin sääntöjen mukaan sekä hallitsemaan tunteitaan.
Motoriikkaa ja oman kehon hahmottamista voidaan kehittää mm. liikunnallisten ja tasapainotehtävien sekä piirtämisen avulla. Oppilaan hienomotoriikan, kädentaitojen sekä käden ja silmän yhteistyön vahvistumista kehitetään päivittäisissä tilanteissa.
Oppilas opettelee eri perusliikuntataitoja. Tämän lisäksi hänelle tarjotaan tilaisuus tutustua monipuolisesti eri liikuntaleikkeihin ja -lajeihin kuten esim. eri luontoliikuntamuotoihin, palloiluun, uintiin, tanssiin, telinevoimisteluun. Liikuntaa integroidaan myös muihin opetuksen sisältöalueisiin kuten kielen ja vuorovaikutuksen alueille, taidekasvatuksen osa-alueisiin, matematiikkaan sekä ympäristö- ja luonnontietoon.
3.9 Taide ja kulttuuri
Taiteen kokonaispersoonallisuutta kehittävä vaikutus on suuri. Oppilaalle tarjotaan mahdollisuus tutustua taiteeseen ja liittää taide omaan arkeensa ja leikkiin. Leikki ja taiteellinen työskentely tarjoavat oppilaalle iloa, onnistumisen elämyksiä ja kokemuksia sekä keinoja tutkia ympärillään olevia asioita. Työskennellessään oppilas harjoittelee ajattelu- ja ongelmaratkaisutaitojaan, joita hän voi hyödyntää puolestaan muussakin oppimisessa ja ongelmanratkaisutilanteissa.
Tavoitteellisen taidekasvatuksen avulla kehittyvät oppilaan aistihavaintojen herkkyys ja kyky luoda mielikuvia. Oppilaan kyky havainnointiin kasvaa, samoin uteliaisuus ja halu tutkia ympäristöä. Taidekasvatus lisää oppilaan uskallusta etsiä omia ilmaisukeinojaan ja arvostaa niitä. Taidekokemukset rohkaisevat myös omien kokemusten ja tunteiden ilmaisemiseen. Taitavassa ohjauksessa oppilas voi eläytyä omiin tunteisiinsa, luontokokemuksiin ja taiteen ilmiöihin. Hän voi muunnella omia aistikokemuksiaan, elämyksiään ja mielikuviaan liikkeiksi, väreiksi, muodoiksi, ääniksi jne. Oppilas voi pohtia ja sanallistaa omia kokemuksiaan, elämyksiään, tietojaan, hän voi kuunnella, katsella ja vastaanottaa toisten taiteellisia suorituksia ja hän oppii vähitellen käsitteellistämään ja ymmärtämään taiteen symboli- ja mielikuvakieltä. Taidekasvatus vahvistaa kykyä kommunikoida toisten kanssa taiteen keinoin. Tärkeää on luoda oppilaalle työskentelyn puitteet, turvata kiireetön prosessi ja nostaa prosessissa saavutetut tulokset esiin.
3.9.1 Kuvataide
Kuvataiteissa oppilasta rohkaistaan omaperäiseen ilmaisuun, jossa lähtökohtana ovat hänen omat havaintonsa, kokemuksensa, tunteensa sekä mielikuvansa. Oleellista on oppilaan leikkivän, kokeellisen ja tutkivan lähestymistavan vahvistaminen sekä yksilöllisen ilmaisun arvostaminen.
Oppilaalle annetaan myös mahdollisuus mallioppimiseen ja mallista työskentelyyn. Tärkeää on asettaa oppilaan töitä esille, dokumentoida niitä sekä keskustella niistä yhdessä muiden oppilaiden kanssa sekä kahden kesken. Täten oppilas oppii arvostamaan omia ja muiden töitä sekä hänen itsetuntonsa vahvistuu. Oppilas tutustuu kuvallisen ilmaisun eri tekijöihin kuten esim. valoon, varjoon, värioppiin, muotoon ja sen kieleen sekä tilaan. Työskentelyssä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan erilaisia tekniikoita ja välineitä. Oppilas työskentelee monin tavoin ja monenlaisilla materiaaleilla esim. piirtäen, maalaten, leikaten, repien sekä muovaillen. Hän voi käyttää myös valokuvausta, videointia sekä atk-työskentelyä taideteosten tekemisessä.
Tutustutaan ympäristön muotokieleen esim. arkkitehtuurin ja erilaisten taide-esineiden avulla. Tällä tavoin laajennetaan oppilaan näkemystä kuvataiteista ja vahvistetaan samalla hänen havainnointikykyään ja tilan hahmottamista.
3.9.2 Musiikki
Musiikkikasvatuksen tavoitteena on, että oppilas kiinnostuu musiikista ja saa monipuolisia musiikillisia elämyksiä ja kokemuksia. Musiikkikasvatuksen avulla tuetaan monipuolisesti oppilaan kasvua, sekä tiedollista ja taidollista kehitystä. Musiikin avulla vaalitaan myös mm. lapsen omaa arvokasta kansanperinnettä ja tutustutaan suomalaiseen kansanperinteeseen laulujen, tanssien ja musiikin eri ilmaisumuotojen avulla.
Musiikin opetuksessa oppilas tutustuu erilaisiin ääniympäristöihin, kehittyy kuuntelijana, perehtyy musiikin eri käsitteisiin, tutustuu erilaisiin soittimiin, oppii äänen käyttöä ja kehittyy laulajana.
Musiikkikasvatuksessa on tärkeää monipuolisuus. Erilaisista ääniympäristöistä tutustutaan mm. hiljaisuuteen, luonnon-, ja ympäristön ääniin. Oppilas havaitsee erilaisia äänen voimakkuustekijöitä, erilaisia sointivärejä. Kuuntelijana hän harjoittelee keskittymistä, erottelevaa kuuntelua ja tarkkaavaisuutta.
Musiikin käsitteistä oppilas perehtyy rytmiin ja tempoon harjoitellen mm perus-, sana-, ja kaikurytmejä sekä rytmivaihteluja, dynamiikkaan tutustuen esim. käsitteisiin korkea-matala, hidas-nopea, voimakas-hiljainen sekä harmoniaan ja oppii käyttämään niitä musiikin tuottamisessa.
Soittamisessa oppilas käyttää kehosoittimia, rytmi- ja melodiasoittimia, soittaa yksin ja yhdessä muiden kanssa. Laulamisessa harjoitellaan äänenkäyttöä, eläytymistä, melodian seuraamista ja lauletaan monipuolista musiikki. Lauluista tarjotaan oppilaille tuttu ja turvallinen valikoima, joita hänen on helppo käyttää ja joiden lisäksi opetellaan uudempia ja vaikeampia lauluja.
Musiikkia yhdistettäessä muuhun työskentelyyn ja laajempiin aihekokonaisuuksiin esim. koordinaatio ja motoriikka kehittyvät soittamisessa ja rytmiharjoitteluissa.
3.9.3 Ilmaisutaito
Oppilasta kannustetaan ilmaisemaan itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan erilaisin draaman keinoin. Oppilasta tuetaan ja rohkaistaan käyttämään ääntään, ilmeitään, eleitään ja liikkeitään. Draaman erilaisia toimintamuotoja voivat olla mielikuvitus-, ja roolileikit, erilaiset teatterimuodot, dramatisointi, pantomiimi, oppilaiden omat esitykset ja improvisointi. Luokan ja koulun omat juhlat ovat hyviä ja merkittäviä esitystilanteita.
Kun draamaan käytetään oppimismenetelmänä, se tarjoaa toiminnallisin keinoin mahdollisuuden oppia uutta ja kehittää samalla ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja. Draaman käyttöön liittyy läheisesti leikkipedagogiikka. Sen avulla voidaan luoda pitkäkestoinenkin opettajan ja oppilaiden yhteinen oppimisprosessi. Leikkipedagogiikassa rakennetaan yhteinen leikkimaailma, jossa draamallisin keinoin lähdetään ottamaan selvää opittaviksi suunnitelluista asioista. Prosessin elementtejä ovat mm. oppilaiden ja opettajan roolityöskentely, yhteisesti valmisteltu rekvisiitta ja prosessin dokumentointi.
3.9.4 Kädentaidot
Omin käsin tehdyn esineen valmistuminen vahvistavaa lapsen suoriutumisen ja riippumattomuuden tunnetta ja samalla se tuottaa lapselle iloa että tyytyväisyyden tunnetta. Suorituksen tai esineen hyödyllisyys, kauneus tai muusta syystä saama arvostus palkitsee tekijää.
Käsillä tekemisen, rakentelun ja tilan hahmottamisen kokemuksilla tuetaan avaruudellista hahmottamista ja tilatajun kehittymistä. Näillä kokemuksilla on merkitystä myös lapsen ajattelun ja ongelmanratkaisutaitojen kehittymisessä.
Askartelemalla ja tekemällä käsitöitä erilaisista materiaaleista ja vaihtelevin työtavoin lapsi oppii käsittelemään erilaisia työvälineitä (kuten esim. sakset, neulat, ym.) ja pitämään niistä huolta. Tärkeää on monipuolinen käsillä tekeminen, ei niinkään yksittäisen tekniikan opettelu. Vuoden aikana lapset pyritään tutustuttamaan luonnon ja maaperän raaka-aineisiin (esim. puu, metalli, savi, hiekka, kivi, vesi), eläinkunnan tuottamiin raaka-aineisiin (esim. villa, luu, nahka, turkis) sekä kasviskunnan tuottamiin raaka-aineisiin (esim. pellava, paju).
Kierrättäminen ja muut kestävän kehityksen asiat tulevat tutuiksi pohdittaessa tuttujen tuotteiden elinkaarta ja keksittäessä vanhoille tavaroille uutta elämää.
Ruokakulttuurin ja ruokaperinteisiin tutustuminen sekä hyvien ruokailutapojen tietoinen noudattaminen sekä muu arjen työtehtävien osaamisen harjoittavat kädentaitoja. Osallistumalla arjen todellisiin työtehtäviin lapsi oppii vaikuttamaan myös lähiympäristön viihtyisyyteen. Aikuisen tehtävä on innostaa ja kannustaa lasta omatoimiseen, tutkivaan, toiset huomioon ottavaan ja turvalliseen toimintaan.
Mahdollisuuksien mukaan vieraillaan pääkaupunkiseudun museoissa ja taidelaitoksilla.
4. Pedagoginen toteuttaminen
Opetuksen tavoitteena on, että oppilas saa onnistumisen kokemuksia ja iloa oppimisestaan, realistisen ja positiivisen käsityksen itsestään oppijana ja hänen oppimismotivaationsa omaa oppimistaan kohtaan vahvistuu. Työskentely perustuu leikinomaiseen, lapsen kehitystasosta lähtevään toimintaan. Kunkin lapsen oppimistyylin tunnistaminen ja tukeminen ovat opettajan keskeisiä tehtäviä vahvistettaessa lapsen oppimismotivaatiota, sitoutumista ja minäkuvaa. Opettajan on tärkeää huomioida oppilaan tapa omaksua tietoa, prosessoida sitä sekä muistaa asioita.
Toiminnallisuus ja hyvä vuorovaikutus ovat opetuksen toteuttamisen keskeisiä lähtökohtia. Mielekäs ja motivoiva toiminta edistää oppimista. Toiminnan tulee kytkeytyä oppilaan omiin kokemuksiin, kysymyksiin, ajankohtaisiin ilmiöihin ja muuhun häntä kiinnostavaan. Opettaja ohjaa toimintaa siten, että se kehittää lasten välisiä suhteita, omatoimisuutta, vahvistaa oppimisvalmiuksia sekä tukee itsetunnon tasapainoista kehittymistä. Opetuksessa käytetään runsaasti eheyttävää opetusta, teematyöskentelyä ja leikkiä.
Eheyttämisen tarkoituksena on koota opetus sellaisten teemojen ympärille, joista oppilas on kiinnostunut ja joista muodostuu mielekkäitä kokonaisuuksia. Oppilas oppii parhaiten, kun opetus etenee eheytettyinä kokonaisuuksina ja tutusta tuntemattomaan.
Opetuksessa huomioidaan lapsen tarve oppia mielikuvituksen ja leikin kautta sekä eritellään leikkiä oppimisen näkökulmasta. Leikillä on merkitystä kuvittelukyvyn, toisen asemaan asettumisen, sosiaalisten taitojen, kielen oppimisen ja liikunnallisten taitojen kannalta. Ryhmässä työskentelyn taidot kehittyvät leikkiessä ja kyky solmia itsenäisesti myönteisiä suhteita ikätovereihin kasvaa. Hyvät leikkijät ovat haluttuja ystäviä. Leikkiessään oppilas omaksuu monenlaisia tietoja, taitoja ja valmiuksia sekä yhdistää niitä aikaisempiin kokemuksiinsa ja oppimaansa.
Opettaja ohjaa leikkiä ja leikissä oppimista. Hän luo tietoisesti monipuolisia leikkiympäristöjä ja uudistaa niitä oppimisen tueksi jotka mahdollistavat erityyppisiin leikkeihin kuten sääntöleikkeihin, peleihin ja roolileikkeihin. Näin oppilaan oman leikin kehittelylle jää tilaa. Erityisesti erilaiset joukkueleikit ja -pelit kiinnostavat esiopetus- ja koulunaloitusvaiheessa olevia. Juonellisiin satuihin ja kertomuksiin perustuvat draamaleikit antavat oppilaalle mahdollisuuden harjoitella esiintymistä, toteuttaa itseään sekä vahvistaa itsetuntoaan. Hyvä leikkiympäristö ja leikkivien lasten yhteisö on myös laadukas oppimisympäristö.
Työkasvatuksen tavoitteena on antaa oppilaalle keinoja selviytyä itsenäisesti arjen haasteista kotona ja koulussa. Arjesta selviytyminen, sekä ilo ja tyytyväisyys työtehtävien onnistumisesta vahvistaa oppilaan itsetuntoa ja edistää siten elämänhallintaa. Arkisiin askareisiin osallistumalla lapsi oppii ymmärtämään, että omaa ympäristöä voi muokata ja sen viihtyvyyteen voi vaikuttaa. Käytännön työtehtävissä, kuten esim. ryhmän tilojen järjestämisestä, kasvien hoidosta ym. oppilas saa valmiuksia huolehtia ympäristöstään, käyttämistään välineistä ja itsestään sekä valmiuksia omatoimiseen työskentelyyn ja yhteistoimintaan.
5. Erityistä tukea tarvitsevat lapset
Erityisen tuen tulee sisältää oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tunnistamiseen ja kuntouttamiseen liittyvät toimet. Mikäli lapsi saa esiopetuksen aikana erityisopetusta, se järjestetään pääasiassa muun opetuksen ohessa. Lapselle laaditaan lapsen henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) yhdessä huoltajan ja tarvittavien asiantuntijoiden kanssa. Suunnitelmaa täydennetään tarpeen vaatiessa lapsen esiopetuksen suunnitelmalla.
Opetusta järjestettäessä tulee huolehtia siitä, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen siirtyminen perusopetukseen tapahtuu yhteistyössä perusopetuksesta ja esiopetuksesta vastaavan henkilön kanssa. Opetuksen kannalta oleellisten tietojen tulee siirtyä vastaanottavalle koululle.
6. Eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvat lapset
Kuusivuotiaiden valmistavassa opetuksessa eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvat oppilaat työskentelevät yhdessä samassa luokkatilassa. Lisäksi oppilaita integroidaan mahdollisuuksien mukaan yleisopetuksen luokkiin. Oppilaiden oma henkilökohtainen historia vaihtelee kovasti. Osa valmistavan luokan oppilaista on jo syntynyt Suomessa, osa on asunut täällä lyhyemmän ajan.
Erilaisten etnisten taustojen tarkoituksenmukainen esilletuonti ja erilaisuuden käsitteleminen rikkautena on eräs valmistavan opetuksen tavoite. Eri etnisen taustan ja uskonnon omaavia oppilaita rohkaistaan toimimaan ryhmänä, näin ehkäistään syrjäytymistä ja mahdollista rasismia.
6-vuotiaiden valmistavassa opetuksessa on mahdollista saada oman uskonnon opetusta, samoin oppilaan on mahdollista osallistua maahanmuuttajien äidinkielen opetukseen..
7. Yhteistyö
7.1 Yhteistyö muun varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa
Siirryttäessä päivähoidosta valmistavaan opetukseen tiedontiedonsiirto oppilaiden kohdalla on tärkeää. Yhteistyötä varten tulee pyytää lapsen huoltajilta lupa tietojen siirtämiseen.
7.2 Yhteistyö kotien kanssa
Yhteistyön lähtökohtana tulee olla eri osapuolien kunnioitus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Kodin ja koulun välisessä yhteistyössä otetaan huomioon perheiden kulttuuritausta ja kokemukset lähtömaan koulujärjestelmästä. Vanhemmille kerrotaan suomalaisista kasvatuskäytännöistä, koulusta ja sen toiminnasta, opetussuunnitelmasta, oppilaan arvioinnista, opetusmenetelmistä sekä oppilaan oppimissuunnitelmasta, tarvittaessa tulkin avulla. Vanhemmat osallistuvat oppimissuunnitelman laatimiseen ja arviointiin. Yhteistyötä tehdään monin eri tavoin mm. reissuvihoin, erilaisin tiedottein, keskusteluin, sekä juhlien ja erilaisten tapahtumien avulla.
7.3. Yhteistyö henkilöstön kanssa
Perusopetukseen valmistavan opetuksen opettaja suunnittelee ja toteuttaa toimintaa kiinteässä yhteistyössä muun henkilöstön kanssa. Kouluyhteisöä kehitetään yhdessä sekä kasvuympäristönä että työpaikkana. Koulun oppilashuoltoryhmä toimii opettajan tukena.
7.4 Oppilashuolto
Valmistavassa opetuksessa olevalle oppilaalle kuuluu kaikki koulun oppilashuoltopalvelut. Oppilashuollon tehtävänä on esitellä ja tarvittaessa tarjota tukitoimia. Erityistä tukea tai oppilashuoltoryhmän palveluja tarvitsevien oppilaiden varhaiseen tunnistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomioita ja tukitoimet pitää käynnistää ajoissa ja tehokkaasti. Tukea suunniteltaessa tehdään yhteistyötä perheelle mahdollisesti tehtävän kotoutumissuunnitelman laatijoiden kanssa.
Oppilashuoltotyöryhmissä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukemiseksi saadaan tärkeää apua neuvolan terveydenhoitajilta, jotka ovat seuranneet oppilasta jo useamman vuoden ajan ja joilla on tietoa oppilaan kehityksestä.
7.5 Yhteistyö muiden tahojen kanssa
Yhteistyötä tehdään aamu- ja iltapäivähoitoa järjestävien palvelutuottajien kanssa. Koulun, kodin ja palvelutuottajan välisessä yhteistyössä korostuu yhteinen vastuu lapsesta. Aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteissa korostuu ehyiden ja turvallisten päivien merkitys. Lapsella tulee olla mahdollisuus levätä, tehdä läksyjä, olla halutessaan yksin. Heillä tulee olla myös mahdollisuus liikuntaan, leikkiin yms. aktiiviseen toimintaan yhdessä toisten lasten kanssa. Toimivassa iltapäivätoiminnassa korostuvat hyvät ihmissuhteet sekä tilojen että ajan suunnitelmallinen käyttö.
Yhteistyötä tehdään kunnan maahanmuuttajayksikön, kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon, tulkkipalvelujen, erilaisten kansalaisjärjestöjen, sekä seurakuntien kanssa. Valmistavassa opetuksessa käytetään mahdollisuuksien mukaan kaupungin tarjoamia liikunta- ja kulttuuripalveluja kuten esim. jää- ja uimahalleja, kirjastoa, teattereita, konsertteja, museoita, taidenäyttelyitä.
8. Esiopetuksen järjestäminen yhdistetyissä ryhmissä
Esiopetusikäinen maahanmuuttajalapsi voi osallistua perusopetuksen valmistavaan opetukseen tai esiopetukseen. Opetuksessa toteutetaan lapsen tausta huomioon ottaen esiopetuksen yleisiä kasvatus- ja oppimistavoitteita. Lisäksi tuetaan suomenkielen ja mahdollisuuksien mukaan myös lapsen oman äidinkielen kehittymistä sekä mahdollisuutta kasvaa kahteen kulttuuriin. Maahanmuuttajalapsen erilaiset toimintatavat hyväksytään ja hänen kulttuuriinsa kuuluvia asioita arvostetaan.
Osa valmistavan luokan oppilaista tulee päiväkodista, osa suoraan kotoa, jotkut ovat juuri Suomeen muuttaneita maahanmuuttajalapsia. Luokassa voi olla eri-ikäisiä ja -tasoisia oppilaita.
Opetuksen eheyttäminen
Opetus rakentuu eri aihekokonaisuuksista, joissa eri tiedonalojen sisällöt yhdistyvät lapsen elämänpiiriin ja mielenkiinnon kohteisiin. Sisältöalueet on jaoteltu seuraavasti; kieli ja vuorovaikutus, matematiikka, etiikka ja katsomus, ympäristö ja luonnontieto, terveys, fyysinen ja motorinen kehitys sekä taide ja kulttuuri.
Suomen kielen opetus ja lapsen äidinkielen oppimisprosessit nivoutuvat kaikkiin esiopetuksen sisällöllisiin osa-alueisiin. Opetusta eheytettäessä oppilaan perustaidot ovat yksittäisiä sisältöalueita tärkeämpiä.
Kokonaisoppimisen periaatteella työskentely tapahtuu erilaisten teemojen, projektien, leikkien ja päivittäisten toimintojen avulla monipuolisia työtapoja, - menetelmiä käyttäen ja motivoimalla lapsia sekä näin selventäen heille erilaisia käsitteistöjä.
Opetuksen eriyttäminen
Opetus eriytetään oppilaan ikä ja -kehitysvaiheen mukaisesti. Oppilaalle laaditaan oma oppimissuunnitelma. Oppimissuunnitelma voi olla osana oppilaan kotouttamissuunnitelmaa. Lapsella saattaa olla luokka-avustaja, joka auttaa opetuksen eriyttämisessä. Myös jakotunteja käytetään opetuksen eriyttämiseen. Erilaiset oppimateriaalit, retket, juhlat ja vanhempainillat edistävät kotoutumista, sosiaalisen kielitaidon kehittymistä ja oppiaineen sisällön omaksumista. Valmistavan opetuksen aikana oppilas integroidaan perusopetuksen ryhmään valmiuksiensa ja lähinnä ikätasoaan vastaavaan ryhmään oppimissuunnitelman mukaan.
9. Lapsen esiopetussuunnitelma
Valmistavassa opetuksessa oppilaalle laaditaan henkilökohtainen oppimissuunnitelma. Kuusivuotiaiden valmistavassa opetuksessa oppimissuunnitelmana käytetään Lapsen esiopetuksen suunnitelmaa. Lapsen esiopetuksen suunnitelmassa kartoitetaan lapsen vahvuudet ja mahdolliset tuen tarpeet.
10. Lapsen kehittymisen ja oppimisen seuranta ja arviointi
Perusopetukseen valmistavassa opetuksessa ei käytetä numeroarviointia. Arvioinnin tulee olla ohjaavaa ja kannustavaa sekä oppilaan itsearviointia. Oppilas arvioidaan hänelle laaditun oppimissuunnitelman ja valmistavan opetuksen yleisten tavoitteiden suuntaisesti. Opettajan suorittaman arvioinnin tulee perustua jatkuvaan ja monipuoliseen havainnointiin.
Lapsen kehittymisen ja oppimisen seurannan ja arvioinnin tehtävänä esiopetuksessa on tukea lapsen kasvua ja kehitystä sekä myönteisen minäkuvan kehittymistä. Lapsen arviointi tapahtuu portfolio -kansion, havainnoinnin ja erilaisten arviointikeskustelujen avulla joihin osallistuvat myös huoltajat.
11. 6 -vuotiaiden valmistavasta opetuksesta annettava todistus
Kuusivuotiaiden valmistavassa opetuksessa käytetään Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2000 mukaista osallistumistodistusta, jossa on maininta valmistavasta opetuksesta.
12. Toiminnan arviointi
Valmistavassa opetuksessa toiminnan arvioinnin lähtökohtina ovat Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma, Espoon perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma, Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, Espoon esiopetuksen opetussuunnitelma ja sekä Espoon koulujen toiminnan arviointia ohjaavat päätökset.
Opettaja arvioi omaa toimintaansa opetussuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Oman toiminnan ja toimintaympäristön säännöllinen arviointi edistää ammatillista kehittymistä ja on laadun kehittämisen perusta. Tuloksellinen arviointi edellyttää vuorovaikutusta muihin työyhteisön jäseniin sekä vanhempiin. Vanhempainillat ja keskustelut vanhempien kanssa antavat heille mahdollisuuden arvioida perusopetukseen valmistavaa opetusta. Työskentelyn dokumentointi mahdollisuuksien mukaan helpottaa arviointia ja työn jatkuvaa kehittämistä.